perjantai 17. helmikuuta 2017

Ritva Kokkola: Johanneksen puu

Johanneksen puu
Ritva Kokkola
178 s. 
2016
Nordbooks








Arvostelukappale kustantajalta


Kun vaikutuksen tekevä romaani tulee vastaan yllättäen on tuo vaikutus kenties vielä suurempi. Johanneksen puu kiinnosti minua varovasti jo etukäteen mutta avatessani kirjan kannet en ollut silti varma mitä eteeni saisin. Ja mitä tulikaan! Romaani joka toi kyyneleet silmiini ja jäi mieleen.

Ihmissuhteet, itsesyytökset, katkeruus ja kuolema. Haikeus, kauneus ja suru. Yllättäen elämään tullut sairaus, hoidot, kipu, kyyneleet ja pelko. Nuo asiat ovat keskeisimmissä rooleissa Johanneksen puussa, ne tekevät siitä kipeän, mutta silti jonkinlaista toivoa herättelevän romaanin.

Ritva Kokkola on minulle entuudestaan tuntematon kirjailija vaikka kansiliepeessä mainitaankin hänen kirjoittaneen monenlaista. Kokkolan tuotannosta löytyy niin lasten- ja nuortenkirjallisuutta kuin romaaneja ja novellejakin. Täytyypä tutustua sillä sen lisäksi että Johanneksen puu on hieno tarina, on Kokkolan kirjallinen anti myös hienoa luettavaa.

Hahmojen välinen dialogi tekee Johanneksen puusta sellaisen kuin se on. Kokkolan luoma dialogi herättää hahmot henkiin, nostaa heidät kirjan sivuilta, tekee Johanneksesta vielä hienomman hahmon. Tarinan kipeys, Johanneksen sairaus, ne nostetaan esiin juuri dialogin avulla ja se oli hienoa.

Johanneksen puu on kirja jota ei voi liikuttumatta lukea ja sellaisille kirjoille on aina toisinaan paikkansa. Joskus haluaa jotain hieman kevyempää, joskus jotain mikä menee syvälle ja tuo kyyneleen silmäkulmaan. Johanneksen puu oli tätä jälkimmäistä ja olen todella iloinen että luin tämän kirjan.

Johanneksen puu kuuluu #satasuomalaista2017 haasteeseeni. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!