Briitta Hepo-oja
202 s.
2017
Myllylahti
Arvostelukappale kustantajalta
Pidin Briitta Hepo-ojan kaksi vuotta sitten ilmestyneestä Siilin kuolemasta tavattoman paljon, kirjan samanaikaiset herkkyys ja voimakkuus palasivat mieleeni palattuani bloggaukseeni kirjasta. Pidin Siilin kuolemassa herkkyyden lisäksi Hepo-ojan tyylistä kirjoittaa ja hihkaisinkin innosta huomattuani Myllylahden katalogissa Hylättyjen lasten kaupungin.
Siilin kuolema oli nuortenkirja mutta nyt Hepo-oja suuntaa kirjansa hieman nuoremmille. Vai suuntaako, sillä mielestäni Hylättyjen lasten kaupunki on aivan yhtä paljon lastenkirja kuin meille kaikille, maagisen realismin ja salaperäisyyden ystäville.
Hylättyjen lasten kaupunki alkaa kun Mikon äiti jättää poikansa metsänlaitaan. Äiti on ollut aina hieman ailahteleva mutta nyt hän on päättänyt asettaa parisuhteen poikansa edelle. Mikko ei oikein tiedä mitä tehdä ja lähtee harhailemaan metsään - ja löytää sieltä kummallisen kaupungin. Kaupungin jossa ei ole ollenkaan aikuisia, vaan toinen toistaan persoonallisempia lapsia. Huntuihin pukeutunut Karpalo ja hieman vihamielisen oloinen Pekka ovat vain esimerkkejä hylättyjen lasten kaupungin asukkaista, joiden kanssa Mikko onneksi hiljalleen ystävystyy. Kaikkein vankimmaksi ystävyyssuhteeksi muodostuu kuitenkin ystävyys Olan kanssa, pienen pojan joka ilmestyy kaupungin laidalle. Olasta tuleekin Mikolle pikkuveli.
Hylättyjen lasten kaupunki on syvällinen ja jollain tapaa koskettava kirja samaan aikaan kun se on tällaisen maagiseen realismiin haksahtaneelle lukutoukalle jotain mitä ei voi laskea käsistään. Sillä hylättyjen lasten kaupunki ei ole vain paikka jossa lapset elävät ilman vanhempia, vaan kaupungissa myös tapahtuu outoja: vieraskirjakin on kirottu. Kaiken lisäksi kaupungin lähellä on saari jossa asuu hirviö, hirviö jonka nimeä ei saa sanoa ääneen.
Odotukseni olivat Hylättyjen lasten kaupungin suhteen todella korkealla, sen voin sanoa. Voin sanoa myös täydestä sydämestäni sen etten joutunut pettymään, en lainkaan. Briitta Hepo-oja osaa kirjoittaa taianomaisesti, niin maagisesti että todella pääsin tuohon salaperäiseen kaupunkiin noiden ihanien lasten kanssa. Se on taito jota arvostan, varsinkin tällaisen spefikirjallisuuden kanssa. Samaan aikaan kun Hylättyjen lasten kaupunki oli jotain johon kirjailija on todella käyttänyt mielikuvitustaan on se kuitenkin myös paikka joka muuttui toden tuntuiseksi kirjaa lukiessani.
Kuten jo aiemmin kirjoitin, ei Hylättyjen lasten kaupunki ainoastaan lapsille ole (kirjaa suositellaan yli 8-vuotiaille ja tuossa olen samaa mieltä). Se toimii yhtä lailla myös nuortenkirjana ja uskon meistä aikuisista lukijoista löytyvän runsaasti sellaisia joille Hylättyjen lasten kaupunkia voin suositella hymyssä suin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!