perjantai 9. syyskuuta 2016

Yu Hua: Elämänkaari

Elämänkaari
Yu Hua
Suomentanut Rauno Sainio
250 s. 
2016
Aula & Co









Arvostelukappale kustantajalta


Kiina. Maa josta olen kyllä lukenut ja saanut jonkin verran tietoa - mutta silti aivan liian vähän. Kiinasta löytyisi kirjallisuutta suomennettunakin aivan varmasti roppakaupalla, mutta minä olen tutustunut vain muutamaan kirjailijaan - joiden joukossa on monta joista olen pitänyt paljon. Vaikka suurin osa lukemistani kirjoista onkin ollut romaaneja, olen kuitenkin niiden avulla saanut tietää Kiinasta asioita jotka ovat olleet minulle täysin hämärän peitossa. Koulussa toki niitä asioita käsiteltiin, mutta... niin noh. Todellinen kiinnostus vieraisiin kulttuureihin on herännyt vasta viime vuosien aikana ja muutkin Aasian maat tuntuvat vasta nyt oikeasti kiinnostavilta.

Elämänkaari kertoo yhden miehen muodonmuutoksesta. Fugui kertoo elämäntarinansa kansanlauluja keräämään lähteneelle miehelle ja hänen tarinansa on kiinnostavaa kuultavaa. Osittain karua, mutta silti kiinnostavaa. Fuguilla on historia rikkaan maanomistajan perijästä joka ei silloin ollut luonteeltaan mikään mukava mies. Mutta kun hän oli tuhlannut perheen omaisuuden uhkapeliluolissa ja ilotaloissa oli hänen aika muuttua. Nuori ja myrtynyt Fugui alkoi viljellä maata ja muuttui vaatimattomaksi talonpojaksi jolla oli hyvä sydän. Samaan aikaan kun Fuguin elämä muuttui, muuttui myös Kiina. Sisällissota, Suuri harppaus, nälänhätä ja kulttuurivallankumous, suuria asioita jotka kuuluvat osaltaan kirjan juoneen ja nivoutuvat myös Fuguin elämäntarinaan.

Huhhuh. Elämänkaari oli melkoista luettavaa. Kuten ehkä kirjan juonesta voi päätellä, ei Yu Huan romaani ole mitään aivan helppoa luettavaa jo siitä syystä että aiheet ovat niin suuret. Jo itsessään Fuguin elämässä tapahtuu isoja asioita, kun siihen vielä yhdistää Kiinassa tapahtuvat mullistukset saadaan aikaan aika mieletön kirja. Ja kuitenkin, vaikka aiheet ovat suuret ja Fuguin tarina on paikoin rankkaa luettavaa, kertoo Yu Hua tarinaa sellaisella tavalla että sitä on miellyttävää ja omalla, erikoisella tavallaan nautinollista lukea.

Vaikka Kiina on minulle tuttu joistakin tietokirjoista ja romaaneista, Elämänkaaressa tulee esille sellaisia asioita jotka ovat minulle uusia. Monessa kirjassa esille tuleva yhden lapsen politiikka ei nouse suureksi aiheeksi Elämänkaaressa, vaan enemmän Yu Hua käsittelee Kiinan historiaa, esimerkiksi sisällissotaa. Jo se omalla tavallaan tekee kirjasta rankan ja kun siihen vielä lisätään Fuguin tarina joka on omalla tavallaan rankka, sain luettavakseni vaativan kirjan. Vaativan, joka oli kuitenkin nautinnollinen.

Elämänkaari on hienoa luettavaa sellaiselle jota vieraat kulttuurit ja etenkin Kiina kiinnostavat. Fugui ei ehkä ole mikään tavallinen kiinalainen mies, mutta hänen avulaan Yu Hua esittelee Kiinasta sellaisen puolen joka ei ihan jokaisessa romaanissa tule esiin. Elämänkaari ei muutenkaan ole mikään ihan tavallinen elämäntarina, vaan jo kirjan (ja kirjan päähenkilön) erilaisuus on syy miksi kirja kannattaa lukea.

2 kommenttia:

  1. Kiinnostava kirja. Tuohan sopii Kurjen siivellä lukuhaasteeseen. Pitääkin lukea.

    VastaaPoista
  2. Sain kirjan luetuksi loppuun eilen. Sisällytin sen Helmet-lukuhaasteeseen: piti löytää kirja, jonka kirjoittajan sukunimen ensimmäinen kirjain on Y Ö, Ä, Z X... Ilman tätä rajausta en olisi tullut tarttuneeksi kirjaan. Sivistävä rajaus!
    Kirjaa lukiessa, kaiken kauheuden lomassa, löysin siitä jotenkin myös karnevalistisia kohtauksia. Kuten se rintamaosuus - siitä tuli mieleen kirjat Kunnon sotamies Svejk ja Länsirintamalta ei mitään uutta. Kukaan ei oikein tunnu tietävän, miksi täällä ollaan, miksi ja kenen puolesta soditaan. Ihmisiä kuolee, nälkä on, ammuskellaan ja vältellään luoteja.

    Toinen karnevalistinen kohtaus on mielestäni se patojen ja kattiloiden sulatus. Niin hullu operaatio, surkuhupaisa ja nurja.

    Menetykset ovat musertavia. Miten ihminen jääkään yksin. Härkäkaimansa kanssa yksin.

    VastaaPoista

Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!