Antti Saarnio: Aavepoika Aapeli & Mörkölinna

Aavepoika Aapeli & Mörkölinna
Antti Saarnio
Kuvittanut Cata Ahlbäck
95 s. 
2016
Haamu 








Arvostelukappale kustantajalta


Kun tutustuin Aavepoika Aapeliin tulin ennen kaikkea todella hyvälle tuulelle. Aapeli on kertakaikkiaan mahtava tyyppi jonka tahdon esitellä kirjan välityksellä myös ystävilleni, sillä uskon ystäväpiirissäni olevan monta tyyppiä jotka viehättyvät minun laillani tästä mainiosta kirjasta.

Aapeli on ihan tavallinen maalaiskummituspoika. Sellainen kummitus joka puhuu savon murretta ja jonka suuhun tuo murre sopii kuin valettu. Vaikka Aapelin elämä maalla on ihan mukavaa, hänellä on kuitenkin haave joka saa levottomaksi. Aapeli tahtoo linnankummitukseksi. Aivan todella tahtoo. Hän lähtee matkalle saavuttaakseen unelmansa ja löytääkin ränsistyneen linnan. Linnan herraksi pääseminen ei vain olekaan niin helppoa.

Antti Saarnion lastenkirja on kummitustarina josta tulee hyvälle tuulelle. En usko että pienemmätkään lukijat kirjasta pelästyvät, sillä vaikka kirjassa on jännempiä kohtia on Saarnio kuitenkin kirjoittanut ne tavalla joka naurattaa. Tätä tukee myös Cata Ahlbäckin kuvitus joka minua viehätti - ja nauratti.

Aavepoika Aapelin puhuma savon murre on jo asia josta tulee hyvälle tuulelle ja joka saa hymyilemään kirjan ensilauseista asti. Antti Saarnio on saanut Aapelin murteen kirjoitettua aidoksi ja sellaiseksi, joka kuuluu kuin valettu Aapelin suuhun. Murteeseen liittyy myös se miten Aapelia myöhemmin pilkataan murteen ja vuoksi - ja se miten miten hän tulee maalta. Korostaisin sitä kirjassa ja toivon että kirjaa lukevat lapsetkin huomaavat sen ja muistavat ettei ketään saa kiusata. Ei varsinkaan niin tyhmän asian takia kuin toisen puhuman murteen. 

Vaikka olen viime aikoina lukenut paljon enemmän lastenkirjallisuutta kuin ennen, olen silti edelleen huono arvioimaan mikä kirja sopii minkäkin ikäisille. Luulisin kuitenkin että täditettäväni tykkäisi Aavepoika Aapelista ja hän on 6-vuotias. Luulen ainakin että tulemme lukemaan nuoren herran kanssa kirjaa ja luulen että hän nauraa vähintään yhtä paljon kuin minä kirjaa lukiessani.

Kirjan luettuani mieleeni tuli josko Aavepoika Aapelin tarina voisi jatkua. Näin toivonkin Antti Saarniolta ja Cata Ahlbäckilta josko he jatkaisivat Aapelin ja muiden Mörkölinnalaisten tarinaa, sillä en varmasti olisi ainoa joka jatkoakin mielellään lukisi. Hyväntuulisella ja humoristisella kummitustarinalla on aina paikkansa!