keskiviikko 17. elokuuta 2016

Harri Veistinen: Kotitekoisen poikabändin alkeet

Kotitekoisen poikabändin alkeet
Harri Veistinen
203 s. 
2016
S & S









Arvostelukappale kustantajalta


Uusi kotimainen nuortenkirja on aina hieno ja kiinnostava asia. Tänäkin syksynä ilmestyy tätä lajia monta kiinnostavaa teosta joista yksi on tämä Harri Veistisen kirjoittama Kotitekoisen poikabändin alkeet. Kirja, jota alkuun voisi luulla vain hyväntuuliseksi ja hauskaksi, mutta sitten kuoren alla piileekin vakavampia asioita.

Kotitekoisen poikabändin alkeet kertoo 15-vuotiaasta Rene Kolppasesta joka on selvinnyt yläkoulusta noudattamalla isoveljensä sääntöjä. Hän ei tee itsestään numeroa, eikä häntä siis kiusatakaan mutta kun yhdeksännen luokan loppu alkaa häämöttää hän alkaa pohtia. Haluaako hän olla näkymätön? Haluaisiko hän sittenkin että hänet tunnettaisiin koulussa, etenkin että tytöt muistaisivat hänet ja hänen nimensä? Onneksi hän keksii keinon, jolla hänet muistetaan.

Harri Veistisen kirja on varmasti sellainen joka voisi kiinnostaa myös poikia. Veistinen on tavoittanut hyvin nuoren pojan mielenliikkeet ja hän on niin sanotusti päässyt Renen pään sisälle. Yksi parhaista puolista kirjassa onkin se, että Rene ja hänen ystävänsä ovat aitoja ja sympaattisia tyyppejä, sellaisia joille toivoo pelkkää hyvää. Kirjaa lukiessa minua lähestulkoon jännitti, miten poikien lopussa käy.

Kuten jo alussa mainitsin, Kotitekoisen poikabändin alkeita pitää alkuun ennen kaikkea hauskana ja mukavana kirjana. Kuitenkin kun päästään teoksen loppupuolelle, kaiken takaaa paljastuu sellaisia asioita jotka saavat melkein kyyneleet silmiin: Renen tempauksen taustalla onkin jotain suurempaa. En tietenkään paljasta mitä, mutta sen kerron että mikään ihan mitäänsanomaton kirja Kotitekoisen poikabändin alkeet ei ole.

Vaikka Veistisen kirjan pääroolissa ovatkin pojat on kirja silti varmasti hyvää luettavaa myös nuorille tytöille. Veistisen kirjaan luoma tunnelma on hieno ja vetää puoleensa - ja kiinnostaa varmasti niin tyttöjä kuin poikiakin. Uskallan suositella kirjaa myös vanhemmille lukutoukille, sillä tässä kirjassa yhdistyvät huumori ja suuret, vakavammat aiheet. Ja kyllähän tämä on melkein pakollista luettavaa meille, jotka olemme jossain vaiheessa fanittaneet poikabändejä!

1 kommentti:

  1. Tämä vaikuttaa kirjalta, jonka yläkoulun äidinkielen opettajat voisivat vaikka ottaa lukulistalleen ja luetuttaa oppilaillaan. Plussaa siitä, että taustalla on jokin suurempi "asia"!

    VastaaPoista

Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!