lauantai 30. heinäkuuta 2016

Liliana Lento: Dionnen tytöt

Dionnen tytöt
Liliana Lento
214 s. 
2016
Torni









Ostettu


Dionnen tytöt herätti jo etukäteen minussa suuren kiinnostuksen - fantasia yhdistettynä chick litiin, tämä on yhdistelmä joka on toiminut minulle ennenkin, miksi ei siis nyt? Alkoi odotus, joka päättyi vasta viikko sitten kun sain kirjan käsiini. Olihan se luettava heti, sillä Dionnen tyttöjen kansikin on todella houkutteleva.

Dionen tytöt vei minut keijujen, ihmisten ja menninkäisten maahan. Juuri sellaiseen maahan, jossa en olisi kuvitellut viihtyväni - olen nimittäin aina ajatellut etteivät keijut ja menninkäiset ole minun juttuni. Taas huomasin erehtyväni. Maan nimi on Fretannia, ja pieni kaupunki josta kirja kertoo on Dionne.

Pääosaa näyttelee Stella, nuori ihmisnainen joka muuttaa uutena asukkaana Dionneen. Hän kokee olonsa täysin ulkopuoliseksi työpaikallaan ja koko kaupungissa, jossa asuu paljon keijuja. Pelastajaksi astelee Adelina, jonka kahviossa Stella viihtyy paremmin kuin hyvin. Keijun ja ihmisen rakkaussuhde ei ole kuitenkaan kovin hyvä idea, kun maassa vallitsee keijujen ja ihmisten välinen sisällissota.

Liliana Lennon esikoisromaanissa ääneen pääsevät myös näyttelijän urasta haaveileva Margot sekä kovia kokenut Florence, mutta minä näkisin Stellan olleen selkeässä pääroolissa, kun taas muut jäivät enemmän tai vähemmän sivuroolien esittäjiksi. Omalla tavallaan jokaisen tarina oli tärkeä kirjalle, eikä Dionnen tytöt olisi ollut niin hyvä ilman heitä.

Olen aiemmin fantasiaromaaneja luettuani kirjoittanut, etten ole mikään perinteisen fantasian ystävä. Että en pidä fantasiasta jossa on keijuja ja menninkäisiä ja kaikenlaisia örkkejä. Nyt huomasin ihastuneeni fantasiaromaaniin, jossa pääroolia näyttelevät keijut, menninkäiset sekä ihmiset. Miten tässä näin kävi? Koskaan ei pitäisi sanoa ei koskaan, huomasin tämän jälleen. Etukäteen ajattelin Dionnen tyttöjä ennen kaikkea fantasian ja chick litin yhdistelmänä, enkä luonut ennakkoajatuksia siitä että suurta roolia näyttelisivät keijut. Entäs jos olisinkin jättänyt kirjan lukematta sen takia? Olisin menettänyt paljon.

Mikään fantasian tuntija en edelleenkään ole, joten en voi sanoa onko Dionnen tytöt nimen omaan hyvä fantasiaromaani. Chick litin tunnen sen sijaan genrenä aika hyvin, ja voin kyllä sanoa Dionnen tyttöjen olevan siinä lajissa erittäin hyvä kirja. Liliana Lennon esikoisromaani on juuri sopivasti hupsu, hauska ja romanttinen, sellainen kirja joka hymyilyttää ja jota lukiessa joutuu pohtimaan kuka päätyy kenenkin kanssa yhteen. Dionnen tytöt on kirja josta tulee hyvä mieli, ja se on chick lit romaanille todella tärkeää.

En lähtisikään suosittelemaan Dionnen tyttöjä fantasian lukijoille, vaan ennemmin chick litin ja ylipäätään viihderomaanien ystäville, jotka kaipaavat välillä hieman vaihtelua. Minusta oli ainakin hauskaa chick litin vannoutuneena ystävänä lukea välillä keijun ja ihmisen rakkaudesta, ei aina miehen ja naisen välisestä suhteesta. Toivon että Liliana Lento pohtii jo uutta romaania, minä tahdon kuulla hänestä lisää!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!