keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Enni Mustonen: Paimentyttö

Paimentyttö
Enni Mustonen
363 s. 
2013
Otava









Arvostelukappale


Siitä on jo aikaa, kun posti toi minulle yllätyspakettina Otavalta Enni Mustosen Paimentytön ja Lapsenpiian. Selailin kirjoja, mutta mietin, etteivät ne ihan minulle ole suunnattuja. Nyt kuitenkin päätin kokeilla Paimentyttöä, ja kuinkas kävikään - minä rakastuin!

Eletään 1800-luvun viimeistä vuosikymmentä. Kolmetoistavuotias paimentyttö Ida jää orvoksi, ja päätyy pikkupiiaksi Björkuddenin huvilaan, keskelle Topeliuksen suvun elämää. Idaa ovat vastassa kulttuuri- ja kielimuuri, mutta urheasti tyttö ylittää esteet, ja tutustuu vähitellen kirjailijaan ja hänen perheeseensä. Edessä aukeaa uusi elämä.

Jostain syystä aivan viime aikoina olen kiinnostunut kirjallisuudesta, joka sijoittuu historiaan. Kuitenkaan kovin kauas historiassa ei tarvitse mennä, vaan juuri tämän ajan Suomi ja maailma, sekä tuoreemmat historian tapahtumat kiinnostavat.

Paimentyttö oli historian nälkääni mahtavaa luettavaa, sillä Enni Mustosen ajankuvaus on kertakaikkiaan upeaa. Mustosen kieli, tapa kertoa - kaikki yksinkertaisesti - ovat niin tuohon aikaan kuuluvia, ettei lukija oikeastaan enempää voi toivoa. Kuitenkaan, vaikka historiasta onkin kysymys, kyseessä ei ole raskas teos. Mustosen tekstissä pilkahtelee rakkautta ja mukana on myös Idan kasvutarina. Paimentyttö on siis monipuolinen romaani, joka viihdyttää ja koskettaa.

Paimentyttöä lukiessani oli mielessä monta kertaa se, että tällaisten kirjojen takia minä luen. Jokainen hetki, kun pääsin palaamaan kirjan pariin oli ilo, ja jokainen sivu jonka käänsin, sekin oli nautinto. Olen kertakaikkiaan onnellinen, että hyllyssä odottaa seuraava osa Lapsenpiika, ja että kolmas osa, Emännöitsijä, ilmestyy sekin kohtsillään.

Kuulin blogiystäviltäni, jotka ovat Mustoseen tutustuneet paremmin, että hänellä olisi jopa tätä sarjaa parempiakin teoksia. Eli listaani tuli yksi mahtava kirjailija lisää, johon tutustua paremmin. Miten jaksan odottaakaan seuraavaa kirjastoreissua ja sitä, että saan käsiini lisää Mustosta.

Lämmin kiitos kustantajalle siitä, että tutustuin Mustoseen!

11 kommenttia:

  1. No tulihan tämä arvio blogiinkin saakka :) Mukavaa lukea iloista ja reipasta arviota kirjasta :) Nyt jätin käyntijälkeni sinun blogiisi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt sain blogiinkin saakka tämän, tosiaan. :) Kiitos Anu kivasta kommentista.

      Poista
  2. Minä luin Lapsenpiian jokunen viikko sitten, ja se on kyllä tasaisen hyvää "mustosta". Aikoinani kuitenkin suorastaan rakastuin Koskivuori-sarjaan. Sitä suosittelen lämpimästi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kia vinkistä! Taidanpa laittaa kirjastolistalleni tuon sarjan, sillä olen nyt jotenkin niin ihastunut Mustoseen. <3

      Poista
  3. En ole lukenut koskaan Mustosta ja en ole tuntenut, että kiinnostaisi. Sinun kuvauksesi tarinasta sai minut kuitenkin kiinnostumaan. Pidän kovasti Paula Havasteen kirjoista, joten jos tässä olisi edes hieman samaa....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä taas en Havastetta ole lukenut, vaikka on kyllä kiinnostanut jo pitkään kovasti. Siinäkin taas kirjailija johon pitäisi tutustua. :) Kokeile Ulla ihmeessä Mustosta, saatat vaikka yllättyä positiivisesti!

      Poista
    2. Minä olen lukenut Havastetta ja Mustosta kumpaistakin. Havaste on mielestäni kevyempi, rakkauteen ja "muhinointiin" enemmän panostava, historialliset detaljit (kuten taiat ja työt) kerrotaan jotenkin vähän irrallisempana luettelointina. Mielestäni Mustonen osaa punoa historialliset detaljit paljon kiinteämmäksi osaksi tarinaa ja juonta. Luen Havastetta kun ei ole Mustosta tarjolla, mutta olen siis nauttinut myös Havasteen tuotannosta. Hän kun kirjoittaa hieman vanhemmasta ajasta yleensä ja tykkään varhaisemmankin ajan kuvauksista.

      Poista
  4. Kirjastolaisena voin sanoa, että tämä on yksi niistä kirjasarjoista, joita voi suositella todella monenlaisille lukijoille...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Esikko, ihan totta varmasti! Käy viihteellisen kirjallisuuden ystäville, mutta myös historiasta kiinnostuneille. Nämä ovat ihania kirjoja, olen juuri lukemassa Lapsenpiikaa <3

      Poista
  5. Mä tykkään eniten niistä kaikista Mustosen yksittäisistä kirjoista, jotka tapahtuu nykyajassa maaseudulla. Historiallisista sarjoista ehkä Koskivuori tai Vihreän kullan maa on parhaita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Velma vinkeistä! Aion suunnata kirjastoreissulla M kirjaimen kohdalle ;)

      Poista

Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!