Osa 2. Sairaus
Jonas Gardell
Suomentanut Otto Lappalainen
297 s.
2014
Johnny Kniga
Arvostelukappale
Luettuani kesällä ensimmäisen osan Älä koskaan pyyhi kyyneleitä trilogiasta, tiesin että minun on saatava käsiini toinenkin. Ja tietenkin kolmaskin. Nyt se on minulla - Johnny Kniga sen minulle ystävällisesti lähetti. Ja viimeinkin löytyi juuri sopiva aika sen lukemiseen.
Kirja jatkaa siitä, mihin ensimmäinen osa, Rakkaus, jäi. Rasmus ja Benjamin ovat tutustuneet, ja rakastuneetkin, mutta heidän rakkautensa tiellä on monta estettä. Suurin niistä on Benjaminin perhe ja usko. Miten hän voi palvella Jehovan todistajana, ja samalla tehdä syntiä?
Kirjan keskeinen osahan on AIDS. Ja niin, koska toisen osan nimi on sairaus, niin kirja käsittelee tuota sairautta paljon. Sairaus leviää homojen keskuudessa 80-luvun Tukholmassa laajalti, ja sairastumisia on useita miesten kaveriporukassa.
He kaikki ovat niin nuoria ja nuorina he myös kuolevat. Miltei jokainen.
Olen jostain syystä vajonnut raskaiden, ahdistavienkin kirjojen jokeen. Kyllähän luin välissä Martina Haagin hömppäkirjan, mutta muuten - Purppuranpunainen hibiskus, Kirjavaras, ja nyt tämä. Vaikka toivoa joissakin kirjoissa pilkahteekin, on kaikissa näissä kirjoissa väkevän ahdistava tunnelma. Vielä kun päälle lasketaan Meganin tarina näytelmä, jonka perjantaina kävin katsomassa, ei voi kuin huokaista raskaasti.
Ehkä seuraavaksi jotain helpompaa?
Muistan, kun viime kesänä auringon paisteessa luin ensimmäistä osaa tästä trilogiasta, sydämeeni sattui silloinkin. Se ravisteli lujaa. Niin ravisteli tämäkin, varsinkin loppupuoli, kun luin tätä, taas kerran auringon paisteessa, mutta nyt omalla parvekkeellani. Miten ahdistava ja surullinen voikaan olla olla kolmas osa, kuolema?
Mikä sattui eniten? Ne otsikot, joita AIDSista ja homoista kirjoitettiin. En tiedä, kai ne olivat aika pitkälti totuuden mukaisia, voisin kuvitella. Silloin sairauteen suhtautuminen oli melkeinpä verrattavissa siihen, miten juutalaisiin suhtauduttiin natsi Saksassa. (Vertaus tulee ehkä juuri luetusta Kirjavarkaasta) Miten AIDSiin suhtaudutaan nykyaikana? Valitettavasti suhtautuminen ei niin hirvittävän kaukana tietääkseni ole tuosta 80-luvusta.
Joka tapauksessa, Gardell kirjoittaa todella hienosti. Ja minä odotan kolmatta osaa. Palavasti.
Minä kuin juuri kolmannen osan ruotsiksi, ja kyllä se oli hieno päätös trilogialle.
VastaaPoistaNämä kirjat ovat koskettaneet minua enemmän, kuin mitkään kirjat pitkään aikaan. Gardell osaa kirjoittaa jotenkin niin vaivattomasti, mutta samalla upeasti. Kirjoihin pohjautuva telkkarisarjakin oli upea, en tiedä näkeekö sitä mistään enää mutta sitä suosittelen! :)
Nämä ovat upeita kirjoja. Ja raskaita. Ja Gardell osaa kirjoittaa ja vieläpä tietää mistä kirjoittaa, onhan hän itse elänyt sen kaiken läpi.
VastaaPoistaKolmatta osaa minäkin odotan kovasti. Jos ruotsia osaisin paremmin, niin tekisin kuten Sanna.