Kira Poutanen
242 s.
2010
WSOY
Vaikuttavuudestaan huolimatta Ghana ikuisesti oli raskas lukuinen. Siksi päätin valita seuraavaksi kirjaksi jotakin, mikä olisi ihan varmasti kevyistä ja höttöistä. Kira Poutanen tarjoilee sitä aina, joten otin luettavakseni toisen Lara Autiosta kertovan kirjan, Rakkautta al dente.
Lara Autio on sarjan ensimmäisessä osassa karannut häistään, ja elelee nyt poikaystävänsä, ranskalais-italialaisen Ericin kanssa. Eric yllättää Laran ystävänpäivänä matkalipuilla Caprille, jossa, yllätys yllätys, lomaseurana ovatkin Ericin siellä asuvat vanhemmat sekä muu perhe. Miten Lara pärjää Ericin perheen kanssa?
Kävin lueskelemassa muiden kirjoittamia bloggauksia tästä kirjasta. Surullista huomata, ettei Kira Poutanen ole saanut arvostusta juurikaan, vaan tähtien määräkin on jäänyt aika vähäiseksi. Onkohan minun huumorintajuni yhtä vinksahtanut kuin Poutasen, koska minä koen aina satunnaisesti luettuna Laran seikkailut mukaviksi?
Tuen muutenkin kaikin keinoin kotimaista chick litiä, koska sitä ei todellakaan liiemmin kirjoiteta. Nykyisin ehkä vähän enemmän kuin ennen, mutta ei todellakaan liikaa. Vaikka Poutanen ei olekaan minulle yhtä suuri rakkaus kuin Laura Paloheimo, jonka kahdesta kirjasta olen pitänyt hirmuisen paljon, niin silti näissä on sitä jotain. Jotain mikä jaksaa välistä naurattaa.
Nopea lukuinenhan tämä oli, ei tarvinnut kirjan kanssa montakaan tuntia painiskella. Eikä tarvinnut ainakaan aivosoluja rasittaa. Mutta chick lit on minulle sitä, aivot nollille ja nauramaan.
Mutta yksi asia täytyy sanoa: ei minusta Lara Aution ystävää tulisi. Ei ikinä.
Voi kun sinä olet ollut taas reipas ja lukenut tätä hirveyttä! =D Anteeksi, siis minullehan tämä on hirveyttä, toisille ihanuutta. Mitäköhän sinä pitäisit minun chicklit-dramalit yhdistelmäkirjallisuudesta?! Kuka tietää, ehkä se olisi sinulle sitä hirveyttä. =D Sen Ghana-kirjan haluan muuten lukea, siinä on niin ihana kansikin!
VastaaPoista