tiistai 13. elokuuta 2013

Salla Simukka: Valkea kuin lumi

Valkea kuin lumi
Salla Simukka
237 s. 
2013
Tammi








Arvostelukappale


Olin hirmuisen innoissani kun sain maanantaina postia Tammelta, ja löysin paketista Salla Simukan uutukaisen, Lumikki-trilogian toisen osan, Valkea kuin lumi. Heti kun sain Harnon luettua, oli tartuttava tähän kirjaan.

Lumikki Andersson on kesän kunniaksi matkustanut Prahaan reppumatkalle. Hän kohtaa siellä tytön, Zelenkan, joka väittää Lumikille olevansa tämän sisko. Lumikki suhtautuu epäilyksellä asiaan, mutta Zelenka tuntuu olevan väitteessään varma. Zelenka kuuluu uskonlahkoon, jonka toimintaan Lumikkikin tutustuu... edessä lahkolla on traaginen tapahtuma, eikä Lumikkikaan selviä tapahtumista vähällä...

Odotin tätä kirjaa todella paljon, pidinhän Punainen kuin veri-kirjastakin suunnattomasti. Ihan niin kuin olen pitänyt varmasti jokaisesta Salla Simukan kirjoittamasta kirjasta, hän on kotimaisten nuortenkirjojen prinsessa, Tuija Lehtisen ollessa kuningatar. 

Enkä odottanut turhaan. Myönnettäköön, että trillerimäistä toimintaa on mukana vähemmän kuin Punainen kuin veressä, mutta se ei jäänyt minua häiritsemään. Kirjassa oli sen sijaan avattu enemmän Lumikin sielunmaisemaa, ja se miellytti minua paljon.

Täydellisestä lukuelämyksestä jäi kuitenkin puuttumaan jotain. Olisiko se ollut toiminnan puute, sillä sitä kutienkin jollain tavalla odotin kirjalta? Olin koko ajan valmiuksissa että nytkö se alkaa, mutta kuitenkin toiminta ja jännitys jäivät minun kohdallani vähäisiksi. 

Mutta Lumikki on rakastunut! Liekkiin, transsukupuoliseen ihmiseen. Liekin oikea nimi on Lauri, tai oikeammin hän on muuttumassa Laurasta Lauriksi. Lumikki kuitenkin rakastaa Liekkiä vain Liekkinä, vaikka onkin alusta asti ajatellut häntä poikana. Transsukupuolisuudesta ei kerrota liikaa nykyisin kirjallisuudessa (...no juu, onhan ihan vast ikään tullut Björkin Poika) mutta Simukka ottaa tämänkin aiheen sujuvasti ja kauniisti käsittelyynsä. Aihe on sydäntä lähellä, onhan lähipiirissäni transsukupuolinen ystävä.

Majoittauduin siis päivällä sohvannurkkaan Lumikin seurassa enkä paljon sieltä poistunut. Kävin välissä vähän kirjastoautolla, mutta tiiviisti Lumikki minut matkassaan Prahassa piti. Kirja oli kuitenkin toiminnan puutteesta huolimatta, jälleen kerran taattua Simukkaa, ja tulen lukemaan trilogian viimeisenkin osan aivan varmasti.

+ + + +

8 kommenttia:

  1. Nopeastipa sinä kirjan luit, mutta minulle käy varmaan samoin sitten, kun saan kirjan käsiini.
    Hyvä vaan, että ei ole liikaa actionia, koska sitä oli enemmän kuin tarpeeksi I osassa!
    Terveisin Unna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varoitan Unna, tätä on todella vaikea laskea käsistä, joten uskon että sinulle käy samoin kun tämän kirjan luet! Tässä kirjassa paneudutaan tosiaan enemmän Lumikkiin, ja se oli kyllä tervetullutta. :)

      Poista
  2. Minusta tämä oli jännittävämpi kuin ensimmäinen osa ja lisäksi pidin siitä, että tapahtumat sijoittuivat Prahaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ääh - en millään enää muista kumpaa lopulta pidin jännittävämpänä, mutta sen muistan että Praha oli mukava yllätys.

      Poista
  3. Minuakin vaivasi toiminnan puute, tai ehkä oikeammin ero alun tapahtumattomuuden ja lopun toimintapläjäyksen välillä. Transsukupuolisuuden esille tuominen on kyllä hieno ja tärkeä teko!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Simukka on näköjään hyvinkin suvaitsevainen kirjailija. Siitä <3.

      Poista
  4. Suvaitsevaisuus on luonnollinen asia, mutta missä määrin huono kirja "paranee" näiden suvaitsevaisuusteemojen myötä? Jos kirjaa arvostelee kriittisesti niin muuttuuko itse suvaitsemattomaksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei missään tapauksessa mielestäni muutu suvaitsemattomaksi vaikka arvostelisikin kriittisesti. Minulle tässä kirjassa tuo suvaitsevaisuus ja transsukupuolinen kumppani oli ihana asia, se saattoi ehkä parantaa hieman kirjaa, mutta enpä muutenkaan missään tapauksessa kirjaa huonoksi sanoisi.

      Poista

Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!