perjantai 19. heinäkuuta 2013

Jennifer Egan: Sydäntorni

Sydäntorni
Jennifer Egan
Suomentanut: Heikki Karjalainen
358 s. 
2013
Tammi









Olin tänä aamuna niin laiska, etten jaksanut kuvata kirjan kantta, vaan otin sen suorana tammen sivuilta. Pyydän nöyrästi anteeksi teiltä lukijani, kuten myös yksinäiseltä digikameraltani. No, ensi kerralla sitten.

Luin siis loppuun aamulla Jennifer Eganin Sydäntornin, jonka luin ihan puhtaasti Annikan postauksen perusteella. Luin Annikan tekstin kun olin lomailemassa, ja tuli sellainen olo että "mulle tämä kirja nyt heti". Valitettavasti Sydäntorni ei ollut mukanani lomailemassa, vaan jouduin muutaman päivän sitä odottamaan. Kyllä, kannatti odottaa.

Tarinaa kirjassa kertoo Ray, vankilassa murhasta istuva mies. Hän kertoo tarinaa Sydäntornista  ja Dannysta, joka matkustaa keskiaikaiseen linnaan Itä-Eurooppaan. Danny kohtaa siellä serkkunsa Howardin, joka suunnittelee linnasta hotellia. Tiellä on vain yksi mutta. Linnan sydäntornissa, korkeimmassa tornissa asustaa vanha kreivitär joka ei suostu tulemaan tornista alas. Miten käy Howardin hankkeen?

Sydäntorni oli ovela kirja - oikeastaan vasta kirjan III osassa alkoi tapahtua, ja vasta se sai minut kunnolla mukaansa. Alku kirja meni vähän tökkien, vaikka pidinkin tarinasta paljon. Ehkä lukufiilikseni oli jälleen vähän kadoksissa?

Olen lukenut Jennifer Eganin Aika suuri hämäys kirjan, ja jos muistan siitä mitään, niin voin sanoa että pidin Sydäntornista enemmän. Aika suuri hämäys jätti jokseenkin mitäänsanomattoman olon, kun taas Sydäntornista jäi hyvinkin positiivinen olo juuri kirjan lopun perusteella.

Sanoisin että Sydäntornia on vaikea genrettää - se on tavallaan kummitustarina, ja sitä on myös sanottu goottilaiseksi jännitysromaaniksi. Mutta minä ainakin löysin siitä myös fantasian omaisia piirteitä, en tiedä onko kukaan muu niitä löytänyt. Jotenkin Sydäntorni paikkana, ja kaikki se mitä siellä tapahtuu - jotain fantasian omaista siinä oli.

Sydäntornin parasta antia oli kahden tarinan päähenkilön tarinoiden kohtaaminen. Se oli tehty ovelasti, Egan oli taidolla laittanut kohtaamaan kaksi erilaista, mutta kuitenkin samanlaista päähenkilöä. Kääntäjä Heikki Karjalainen oli myös tehnyt varsinkin tämän kohtaamisen kanssa kiehtovaa työtä.


+ + + ½

8 kommenttia:

  1. Kyllä Sydäntornissa on minunkin mielestäni fantasiaa, tai ainakin jonkinlaista maagista realismia. Pidin kirjasta, mutta luulen että minulle Aika suuri hämäys tulee olemaan suurempi lukukokemus. En siis ole sitä vielä lukenut, mutta kirja odottaa jo hyllyssäni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun täytyy ehkä lukea Aika suuri hämäys uudestaan, koska se on vähän jo hiipunut muistista.

      Poista
  2. Mulle tämä on yksi tämän vuoden parhaista :) En oikein itsekään tiedä, miksi niin lumouduin. No tietysti Danny, hih, ja sitten Rayn ja Hollyn tarina...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Danny oli kyllä aika ihana, ne bootsitkin. :) Hollyn tarina oli kyllä mahtava!

      Poista
  3. Minustakin tämä oli kyllä hyvä, mutta silti ihan vähän pettymys Aika suuren jälkeen. Tosi koukuttava kyllä, taitavasti kirjoitettu, muttei jättänyt oikein mitään mietittävää lukemisen jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei minullekaan varsinaisesti mietittävää jättänyt, vaikka ennen kaikkea lopusta tykkäsinkin. Ehkä juuri siksi jäi keskinkertaiseksi tämä kirja.

      Poista
  4. Minä taas sain tästä oikein inspiraatiot: selvittelin linnoituksiin liittyviä juttuja ja seikkailin kirjailijan sivuilla. Kun Aika suuri hämäys jäi sirpaleiksi ja jätti minut ulkopuolelle, nyt pääsin tarinaan mukaan. Kannattaakin käydä kirjan sivuilla kurkistelemassa. Siellä maaginen realismi jatkuu mainiolla tavalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau, sinä olet kiinnostunut todenteolla tästä kirjasta! :) Minutkin taisi jättää Aika suuri hämäys vähän ulkopuoliseksi, ainakin siitä päätellen ettei kirjasta oikein hirveästi muistu mieleen mitään kun jälkeenpäin alkaa ajatella.

      Täytyy ehkä kurkistaa sivuille. :)

      Poista

Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!