torstai 6. kesäkuuta 2013

Pete Suhonen: Hitlerin kylkiluu sekä hömppäviikkojen aloitus.

Hitlerin kylkiluu
Pete Suhonen
475 s. 
2012
WSOY







Mistä ei saa puhua, sille täytyy nauraa.


Ennen hömppäteemaviikon aloitusta (josta tuonnempana enemmän) ajattelin mielenkiinnolla tarttua Pete Suhosen Hitlerin kylkiluu kirjaan, josta olen lukenut ristiriitaista tietoa erinäisistä blogeista. Itse viihdyin tämän kirjan parissa, ja sain nauraa ääneenkin.

Hitlerin kylkiluu kertoo äärioikeistolaisesta ryhmästä, Sinivalkoisesta Veljeskunnasta. Sen kolme jäsentä ovat johtajana toimiva Jaakko Muttilainen, konstaapeli Parviainen sekä Argonomi Hildén. Nämä kolme hahmoa yrittävät saada Suomea uskomaan aatteisiinsa, jotka ovat... no, äärioikeistolaisia. Kaikkien kolmen suurin esikuva on Hitler, ja sillä mennään. Enää täytyisi saada Suomi kannattamaan näitä aatteita - ensin kunnallisvaalit ja sitten eduskuuntaan. Muttilainen piti peräpään paikkoja edellisissä kunnallisvaaleissa 24 äänellä.

Jäätelökesät osaltaan ja Hertta-äidin pohjaton rakkaus ennen kaikkea olivat kasvattaneet Jaakko Muttilaisesta selviytyjän. Kun taakse katsoi, ei Jaakolle pahasti ollut käynyt. Isätön poika kymmenvuotiaasta asti, äitinsä lellimä siitä lähtien, mutta naimisissa jo kolmattatoista vuotta. Yrittäjä, miltei kunnallispolitiikan pikkunimi ja uudella autolla ajeli. Onnellinen mies Jaakko Muttilainen oli, ihan älykäskin vaikka ei kovin viisas, mutta eiväthän ihmisen ominaisuudet a asiantilat ole toisistaan riippuvaisia.

Nämä kolme sankaria joutuvat monen hauskan mutkan kautta lähtemään pakomatkalle, joka muodostuu aikamoiseksi seikkailuksi. Tarkoituksena on pelastaa ryhmän yksi jäsen, sekä etsiä todisteita siitä ettei Hitler kuollutkaan bunkkeriin Berliinissä vaan että hänen jäännöksensä olisivat yhä olemassa... kuinka joukkion matka onnistuu?

En ole tippaakaan kiinnostunut natsismista aatteena. Halveksun rasismia. Mutta jostain syystä tämä kirja on kuitenkin kirjastosta tarttunut mukaani, ja olen sitä ihan julkisilla paikoilla lukenut. Kun minulta on kysytty mitä luen, ja olen kertonut kirjan nimen, olen saanut ihmetteleviä katseita. Yksi ihminen kysyi minulta olenko lukenut Hitlerin Taisteluni.

Silti Hitlerin kylkiluu vetori minuun. Se on niin törkeällä tavalla kirjoitettu satiiri, ettei sille voi olla nauramatta. Henkilöhahmot ovat loistavasti luotu, ja tapahtumat saavat välillä nauramaan, ja välillä yökkäilemään. Mutta jälkimmäinekin kertoo ainoastaan siitä että kirja on kerronnaltaan enemmän kuin hienosti tehty.

Hitlerin kylkiluu on Pete Suhosen esikoisteos. Olen varma että tulen tulevaisuudessakin lukemaan Suhosta, sillä tämä oli hyvä tuttavuus.

++++

Kesän kunniaksi päätin aloittaa teemaviikon/viikot. Päätin ottaa kesäiseksi aiheeksi hömpän, eli luen viikon tai kahden ajan ylipäätään viihteeksi laskettavia kirjoja. Eli luvassa on paljon chick litiä ja muuta sellaista. Mikä sopisikaan paremmin kesäpäiviin kun lukea kuplivaa ja mieltä ylentävää hauskaa kirjallisuutta?

2 kommenttia:

  1. Tuli muuten mieleen, oletko lukenut Anna Godberseniä? Hänen kirjojaan voisi kutsua historialliseksi hömpäksi ja minä ainakin olen viihtynyt niiden parissa erinomaisesti. :) Huumaa-sarjasta (sijoittuu 1800-luvun lopulle) on vielä pari lukematta ja sitten on onneksi vielä toinen sarja, joka sijoittuu 1920-luvulle. Tuota toista en ole vielä lainkaan lukenut, mutta kiinnostavalta sekin vaikuttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä muuten ole lukenut, mutta pitää laittaa mieleen. Näille teemaviikoille ei ehkä mahdu, mutta lukuohjelmaan otan ilman muuta. :) Varsinkin tuo 1920-luvulle sijoittuva sarja olisi varmaan mielenkiintoinen.

      Poista

Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!