sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Laura Paloheimo: Klaukkala

Klaukkala
Laura Paloheimo
319 s. 
2012











Klaukkala oli toinen divarilöydöistäni menneeltä viikolta - tälläkertaa ostin chick litiä, Sophie Kinsellan Salaisuuksia ilmassa sekä siis Klaukkalan. Olen yrittänyt kerran aikaisemminkin lukea Klaukkalaa, mutta silloin en jostain syystä oikein päässyt kirjaan kiinni. Nyt päätin kuitenkin yrittää lukea toisen kerran, jotenkin kirja on niin herkullisen näköinen, ja olenhan suuri chick litin ystävä, joten etenkin kotimaista chick litiä on tuettava.

Kirjan alussa päähenkilö Julia on auvoisissa tunnelmissa - on hyvä työpaikka, ja hän on menossa naimisiin unelmien prinssinsä Robinin kanssa. Kuitenkin hääsuunnitelmat saavat nolon lopun, ja Julian tie monen mutkan kautta kulkee takaisin vanhaan kotikaupunkiin Klaukkalaan, vanhan ystävänsä Ilonan hiljentymiskurssille. Mitä Klaukkalalla on monen vuoden jälkeen antaa Julialle?

Jos Klaukkala olisi ollut laukku, se olisi ollut kaikkialle soluttautunut Ikea-kassi. Sellainen joka hoiti varastointijärjestelmän virkaa kellarikopeissa. Siinä kurkattiin pestäväksi menevät matot, kirpputorille ja kierrätykseen menevät rätit, lasten hiekkalelut ja kesämökin Marie-keksit sekä rippikoululaisten Raamatut. Kassi pysyi ehjänä, vaika sillä laskettiin pulkkamäkeä ja sitä kiskottin mopon perässä asfaltilla. 

Vaikka luin kirjaa pääosin positiivisissa tunnelmissa, ja laukkumallien avulla ihmisten kuvaileminen välillä oli ihan hauskaakin, niin kyllähän tässä vähän jokin tökki. Huumoria en ainakaan minä saanut irrotettua niin paljon Juliasta kuin ulkomaalaisista, Himoshoppaajien Beckystä ja Bridget Jonesista. Olen myös sitä mieltä, että alkua olisi saanut tiivistää hieman, ja mielummin kertoa enemmän Julian Klaukkalan ajoista ja siitä miten loppu oikein menikään.

Henkilöitä oli aika paljon - välillä menin vähän sekaisin kuka oli kuka, ja tästä syystä en osaakaan nimetä lempihahmoani. Julia oli kirjan alkupuolella pinnallinen, mutta hän onnistuneesti kasvoi ihmisenä loppua kohti, sitä arvostin.

Olihan Klaukkala höttöä aika pitkälti. Mutta ei se haitannut, minä pidän hötöstä!

+++

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!