Jälleen yksi kirja jonka joskus poimin blogista, tälläkertaa kyseessä oli Luettuja maailmoja.
Pitkään aikaan en ole lukenut varsinaista jännityskirjallisuutta, ja tämä todella oli sitä psykologista jännitystä. Nuortenkirjaksihan tämä näköjään lasketaan, mutta ihan yhtä hyvin olisin voinut tämän aikuistenkin puolelle laittaa aiheen puolesta, vaikka nuorista toki kirja kertookin.
En mennyt Alicen hautajaisiin. Olin niihin aikoihin raskaana, surusta sekaisin ja suunniltani. Mutta en surrut Alicea. Ei, vihasin häntä silloin ja olin iloinen että hän oli kuollut. Alice oli pilannut elämäni, vienyt minulta sen, mitä rakastin eniten ja särkenyt sen miljooniksi sirpaleiksi, joita ei enää voinut koota yhteen. En itkenyt Alicen kuolemaa vaan hänen tekojaan. Mutta nyt neljä vuotta myöhemmin, kun olen paljon onnellisempi saatuani vimein arjen rullaamaan tyttäreni Sarahin kanssa (oman suloisen mutta niin totisen pikku Sarahini), toivon välillä että olisin sittenkin mennyt hautajaisiin.
Katherine on 17-vuotias tyttö, joka on vaihtanut sekä kaupunkia että nimeä karistaakseen yltään menneisyyden pölyt. Hänen menneisyyteensä kuuluu Rachel sisko, joka raiskattiin ja tapettiin eräiden kohtalokkaiksi käyneiden juhlien jälkeen. Katherine syyttää tapahtuneesta itseään, olihan hän se joka vei Rachelin noihin juhliin.
Hetken aikaa kaikki näyttää valoisammalta, koska Katherine ystävystyy Alicen, ihanalta vaikuttavan, suositun ja kauniin tytön kanssa. Hän hämmästelee miksi Alice valitsi juuri Katherinen ystäväkseen, koska Alice olisi saanut kenet tahansa. Alice kuitenkin paljastuu vakavasti häiriintyneeksi, ja tytöstä alkaa tulla niitä 'ei-niin-mukavia-puolia' esiin koko ajan enemmän. Mitä kauemmn Katherine Alicen tuntee, sitä enemmän hän tyttöä välttelee. Mutta se ei olekaan ihan niin helppoa.
Kirja vei mukanaan kuin siima. Perinteisille dekkareille psykologinen jännitys on aika hyvä vaihtoehto, ja alan ehdottomasti etsiä näitä tämän kaltaisia kirjoja käsiini enemmänkin, onhan jännitys hylly kirjastossa aika uutta aluetta minulle, uskokaa tai älkää. Vähän ahdistavaa luettavaa kyllä ajoittain, piti melkein välistä ihokarvat pystyssä. Mutta onnellinen oli loppu, kaikesta huolimatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!