torstai 23. maaliskuuta 2017

Sini Helminen: Kaarnan kätkössä

Kaarnan kätkössä (Väkiveriset osa 1)
Sini Helminen
220 s. 
2017
Myllylahti









Arvostelukappale kustantajalta 


Odotin Sini Helmisen esikoisromaania kovasti sillä Kaarnan kätkössä tuntui jo etukäteen vievän minut sellaiseen maailmaan josta pitäisin. Ja silti Helminen pääsi yllättämään positiivisesti, niin positiivisesti etten olisi malttanut kirjaa käsistäni laskea.

Avasin Kaarnan kätkössä kannet alkuviikosta istuessani kahvilassa ja juutuin kahvikupin ääreen pidemmäksi aikaa kuin alunperin oli tarkoitus. Istuin lukien, unohtaen ympäröivät ihmiset ja sen että kahvi jäähtyi. Tiedättehän te, lukutoukat, näin käy joskus? Jossain vaiheessa kuitenkin poistuin odottamaan kyytiäni ja kun aikaa oli, tartuin bussipysäkillä kirjaan. Ja harmitti niin vietävästi kun kyytini tuli ja piti irtautua kirjan maailmasta hetkeksi. Tällaista se on, hyvän kirjan kanssa.

Kaarnan kätkössä siis aloittaa neliosaisen fantasiasarjan joista jokainen osa kietoutuu eri teemaan: metsään, vuoreen, veteen ja maahan. Kaarnan kätkössä vei minut metsään ja Helminen todella osaa luoda tunnelman. Helmisen fantasiasarja on reaalifantasiaa, juuri sitä tyyppiä josta minä pidän: täysin fantasiamaailmaan en osaa sukeltaa mutta kun fantasia saa ympärilleen realistisia piirteitä niin johan sytyn. Sytyin nytkin.

Pääosaa näyttelee Pinja. Pinja jonka elämä tuntuu olevan pilalla yhden kännisen kuvan myötä, poikaystävä on historiaa ja hyvä koulumenestys on mennyttä. Äiti pakottaa hänet kesätöihin ja sitä kautta Pinjalle avautuu uusi maailma: sinne ovet avaa työkaveri Virve. Virvellä on punainen tukka ja hän tuoksuu pihkalta ja voi miten Pinja hänestä pitääkään. Selittämättömän paljon. Ja voi miten hän tahtoisi päästää Virven lähelle, ihan lähelle, mutta Pinjalla on selässään salaisuus jota hän ei tahdo paljastaa... Salaisuus on myös Tuulia jonka vain Pinja näkee, Tuulia joka väittää Pinjassa virtaavan metsänväen verta. Mitä ihmettä?

Jos kotimainen mytologia kiinnostaa, on minun helppo suositella sinulle Helmisen fantasiasarjan avausta. Sini Helminen pukee reaalifantasian viittaan suomalaisen metsän ja mytologian, hän tuo Pinjan elämään hiidet ja metsänväen, Tapiolan jossa nämä elävät. Oli kuin Helminen olisi avannut minullekin oven Tapiolaan, näyttänyt sen vehreyden. Ja kyllähän hän näytti, näin vehreyden silmieni edessä, mielessäni, lukiessani.

Vaikka Väkiveriset onkin suunnattu ennen kaikkea nuorille lukijoille, en näkisi yhtäkään syytä miksei tästä kirjasta voisi nauttia yhtä hyvin aikuinen lukutoukka. Toki löytyy paljon heitä jotka ajattelevat ei, en minä olen kohderyhmää, en minä voi lukea nuortenkirjoja. Pyh pah, en edes aloita saarnaani tuosta aiheesta. Sanon vain, kokeilkaa Helmisen esikoisromaania, antakaa hänen viedä teidät metsään! Nautitte.

11 kommenttia:

  1. Tämä on kirjaston varauslistalla :) Ihana kansikuva.

    VastaaPoista
  2. Odotan innolla, että saan kirjan käsiini. En nyt viitsinyt lukea kovin tarkkaan bloggaustasi, jotta kaikki kirjassa tulisi yllätyksenä, mutta sen verran luin, että huomasin sinun pitäneen tästä kovasti. :)

    VastaaPoista
  3. Hei,
    Anteeksi, mutta vain kertoakseni, että olemme paikkakunnan yhteiskunta ja tarjoamme rahalainoja kaikille vakaville ja rehellisille ihmisille liiketoiminnan laajentamiseksi tai ostokseksi. Korko on 3% vuodessa.
    Lisätietoja ota meihin yhteyttä sähköpostitse.

    Sähköposti:  simondurochefort@gmail.com

    VastaaPoista
  4. It is very informative for us, thanks for posting.

    VastaaPoista
  5. Thank you so much for sharing this blog with us.

    VastaaPoista
  6. Good article! Keep sharing this type of information to expand user knowledge.

    VastaaPoista

Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!