keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Heikki Hietala: Viisto valo

Viisto valo
Heikki Hietala
Suomennos Jaakko Kankaanpää
230 s. 
2017
Sitruuna








Arvostelukappale kustantajalta


Toistelen usein sitä etten ole novellien lukija. Että ei, ne eivät ole minua varten. Väistelen usein kiinnostavienkin kirjailijoiden novellikokoelmia - taas kerran mietin miksi ihmeessä? Näin Viiston valon kanssa että ei ole kyse siitä ettenkö olisi novellien lukija, on kyse siitä ettei aina ole osunut kohdalle riittävän hyviä teoksia. Ihan niin kuin romaanienkin kanssa. Ihan niin kuin minkä tahansa kirjallisuuden genren.


Viisto valo veti minua puoleensa kuvauksensa perusteella. Kaikissa Hietalan novelleissa on valo jollain tavalla läsnä, se on niiden yhdistävä tekijä, punainen lanka. Muuten novellit ovat keskenään erilaisia - suorastaan maagisia. Viiston valon takakannessa mainitaan: "kirjailija Heikki Hietalaa kiehtoo elämässä sen rajallisuus ja se, mitä tapahtuu kun aika ja paikka menettävät merkityksensä, kun siirrytään rajan toiselle puolelle.". Tämä hohkaa Viistosta valosta, jokaisesta novellista, joskin se tulee näkyviin eri tavoilla. Spekulatiivinen fiktio olisi varmaankin yhdistävä sana kuvaamaan Viiston valon novelleja ja se jos mikä innosti minua teosta lukiessa.

Toki jotkut novellit nousivat toisten yläpuolelle. Mainittakoon Leirintäalue: osa 1 joka sai minut nauramaan ja hurmaantumaan - se oli sellaista spekulatiivisen fiktion ja kirjallisen ilmaisun juhlaa - ja minulle lukemisen nautintoa. Myös kokoelman ensimmäinen novelli, Huvila, oli sellainen lähtölaukaus jota lukiessani ajattelin nyt luen jotain hyvää. 

Miksi olen ajatellut etten ole novellien lukija? Muutama kokemukseni novellikokoelmien kanssa on sellainen, etten ole oikein päässyt novelliin kiinni kun se jo loppuu. Näiden kokemusten perusteella olenkin ajatellut että minä en vain lukijana sovi yhteistyöhön novellien kanssa. Nyt kun olen pari kertaa uskaltautunut ottamaan novellikokoelman käsiini, huomaan yllättyväni. Kuten nytkin Viiston valon kanssa: on kyse siitä, että Heikki Hietala osaa kirjoittaa novelleja. Hän osaa ottaa lukijan kyytiinsä heti ensimmäisestä lauseesta saakka ja hän osaa kirjoittaa tarinan novellimittaan. Vaikka monet novelleista olivat hurjan hyviä, en oikeastaan kertaakaan jäänyt miettimään: voi kun tämä jatkuisi vielä. Innoissani vaan jatkoin seuraavaan miettien miettien mitä seuraavaksi.

Olen viime aikoina innostunut entistä enemmän scifistä ja fantasiasta ja ylipäätään spekulatiivisesta fiktiosta joten Viisto valo tuli minulle kuin tarjottimella. Sen lisäksi että Hietala avasi minulle useamman kerran oven uskomattomiin maailmoihin jossa jotkin asiat voisivat vaikka tapahtuakin, osa menee tajunnan rajamaille. Sen lisäksi Hietala todisti minulle että kyllä, minäkin olen novellien lukija. Kun vaan löydän hyvän kirjailijan.

Henna Hemulin kirjahylly -blogista on lukenut myös Viiston valon ja piti siitä myös. 

10 kommenttia:

  1. Mäkin joskus ajattelin etten tunne oloani kotoisaksi novellien kanssa mutta onneksi olen tullut toisiin ajatuksiin, moni hieno lukukokemus olisi muuten jäänyt väliin! :)

    Tämä kokoelma kyllä houkuttelee kovasti nyt parin blogijutun jälkeen. Tykkäsin Hotelli Tulagistakin, kiinnostavaa että nyt tuli ilmeisesti ihan erityylistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Satu, minäkin taidan nyt parin hyvän novellikokoelman jälkeen pyörtää päätökseni novellien suhteen. Novelleista löytyy varmasti aivan yhtä hyviä lukuelämyksiä kuin romaaneistakin :)

      Viistoa valoa voin suositella! :)

      Poista
  2. Tervehdys,

    Ja kiitoksia arviosta! Jotenkin jännää lukea tätä ja ajatella, että novellit vaikuttavat näin vahvasti lukijaan.

    Olen taustoittanut kaikki novellit blogissani neliosaisessa postauksessa. Jos haluatte lukea, osoite on http://www.tulagihotel.com/thfi/category/viisto-valo/

    Kiitokset vielä!

    VastaaPoista
  3. Vastaukset
    1. Heikki, kiitokset kommenteistasi - ne ilahduttivat bloggaajaa! Viimeistään Viiston valon lukemisen jälkeen ajattelen että hyvät novellit voivat vaikuttaa lukijaan ihan yhtä vahvasti kuin mikä tahansa muukin kirja. <3 Käynkin heti aamutuimaan lukemassa novellien taustoista - olipa jännää saada kuulla että Leirintäalue onkin totta!

      Poista
    2. Joo, leirintäalueella sattui ja tapahtui kaikenlaista. Siksi novellin nimi on Vol. 1, ja työn alla on pari muuta sinne sijoittuvaa novellia. Mystisyydessään tuo tapahtuma jäi kyllä muistiin, ja on hauska, että sain novellina kertoa sen maailmalle.

      Poista
  4. Hei, tupsahdin vastavierailulle blogiisi. Sait tuon Hietalan novellikokoelman puhuttua mulle ihan välittömästi, lähtee varaukseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pirkko, tervetuloa! Mukavaa että sait heti lukuvinkin mukaasi <3

      Poista
  5. Multa oli mennyt tän ilmestyminen ihan kokonaan ohi! Aivan sattumalta törmäsin siihen kirjastossa ihan muuta etsiessä. Odotukset on korkealla (luin postauksesi hyvin varoen), sillä Hotelli Tulagi teki niin ison vaikutuksen. :)

    Mulla on ollut novellien kanssa samaa vaikeutta kuin sullakin: ne tuntuivat aina loppuvan kesken. En tiedä miten ja milloin muutos tapahtui, ehkä suhtaudun niihin nykyisin jo lähtökohtaisesti toisin, mutta nyt nautin niistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maija, minulla on Hotelli Tuulaagi vielä lukematta mutta innostuin niin paljon Viistosta valosta että onhan se pian luettava.

      Onpa mukavaa että säkin olet "löytänyt" novellit. Kun oikeasti, eihän hyvien novellien kanssa käy niin että ne loppuisivat kesken. Hietalankin novellit toimivat, noh, novelleina. :)

      Poista

Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!