tiistai 20. syyskuuta 2016

Markus Ahonen: Sydämenmurskajaiset

Sydämenmurskajaiset
Markus Ahonen
440 s. 
2016
WSOY









Arvostelukappale kustantajalta


Sydämenmurskajaiset kiinnosti minua jo paljon ennen ilmestymistään ja melkein tuli lähdettyä kirjakauppaan ostamaan Isaksson -dekkarisarjan edelliset osat. WSOY julkaisi ne aiemmin tänä vuonna uudelleenjulkaisuina, pokkareina, ja luulen että ne ovat ilman muuta lukulistallani - ellei jopa ostoslistalla.

Vaikka Sydämenmurskajaiset on osa sarjaa, tarkemmin sanottuna neljäs osa rikosylikonstaapeli Markku Isakssonista kertovassa sarjassa voi kirjan hyvin lukea myös itsenäisenä teoksena. Kirjan kerronta etenee kerroksittain, lähtien vuodesta 1987 edeten pikku hiljaa aina vuoteen 2015. Se alkaa kun rakastunut poika lähtee yöuinnille, pohtien kuinka hän ja hänen ensirakkautensa pääsevät ripille ja saavat naimaluvan. Vuonna 2015 Karl Bellman palaa vuosien jälkeen Helsinkiin ja haluaa karistaa vuosien muistot merenlahteen Vuosaaren edustalle. Molempien yöuinnit jäävät viimeisiksi ja paljastuvat pian murhasarjan osiksi jota tutkimaan joutuu Helsingin poliisilaitoksen väkivaltaosaston rikosylikonstaapeli Markku Isaksson. Tutkinta vie hänet moniin yhteiskuntaluokkiin ja monenlaisten ihmisten pariin.

Olipa miellyttävä kokemus, tutustuminen Markus Ahoseen dekkaristina! Vaikka pidänkin laadukkaista käännösdekkareista, ovat sydämeni kuitenkin vieneet nämä suomalaiset dekkaristit. Uusia kirjailijoita löytyy koko ajan eikä sille voi mitään että pettymyksiä tulee toisinaan.  Muistan kuitenkin paremmin nämä Ahosen kirjan lukemisen kaltaiset kokemukset - kokemukset joissa olen ihastunut kirjailijaan heti ensimmäisen luetun kirjan perusteella. Oikeastaan jo ensimmäisten kymmenien sivujen perusteella, sillä Sydämenmurskajaiset kyllä nappaa otteeseensa heti.

Vaikka Sydämenmurskajaisten kerronta etenee vuorottain useammassa aikatasossa ei siitä muodostu ongelmaa. Lukija pidetän huolella mukana siinä mikä aika ja paikka milloinkin on kyseessä enkä minä ainakaan päässyt putoamaan kyydistä missään vaiheessa. Pääsin nimittäin kirjan parissa kauas: Sydämenmurskajaisissa kerrotaan myös Syyriasta, Homsista. Siellä panttivanki opettaa vartijalleen pelin jossa tarvitaan vain musta pallo, punainen pallo ja irtokiviä. Mietin totta kai alkuun miten nämä kaksi juonta yhdistetään, mutta kyllä, senkin Ahonen tekee.

Keskeisenä kysymyksenä Sydämenmurskajaisissa oli minulle se, voiko rakkaus päihittää kuoleman. Se oli yksi asioista joista eniten kirjassa pidin sillä Ahonen antaa lukijalleen tällä tavoin ajateltavaa. Dekkari voi olla pelkkää väkivaltaa tai murhia ja rikosten ratkaisua, mutta Sydämenmuskajaiset oli aavistuksen enemmän. Ahonen laittoi minut ainakin ajattelemaan, pohtimaan tuota kysymystä, menemään syvemmälle - niin kirjassa kuin omassa mielessänikin.

Enkä tietenkään voinut olla pitämättä Markku Isakssonista. Kun on kyse dekkarisarjasta on pääroolia esittävä hahmo aina todella tärkeä. Jos en olisi pitänyt Isakssonista, en välttämättä tulisi lukemaan sarjan aiempia osia. Mutta nyt minua kiinnostaa tuon rikosylikonstaapelin tausta ja aiemmat puuhat ja tulen ehdottomasti jossain vaiheessa tutustumaan sarjan aiempiin käänteisiin.


Sydämenmurskajaiset on kelpo dekkari. Markus Ahosen Helsinki -kuvaus on hienoa ja elävän tuntuista ja sarjan päähenkilö Markku Isaksson on hahmo joka tekee kirjasta (ja varmasti koko sarjasta) omalla tavallaan hienon. Isaksson on paitsi taitava työssään niin myös sillä tavalla mukava että häneen tutustuisin mielelläni oikeastikin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!