torstai 22. syyskuuta 2016

Kirsti Ellilä: Arpapeliä

Arpapeliä
Kirsti Ellilä
288 s. 
2016
Karisto









Arvostelukappale kustantajalta


Kirsti Ellilä oli minulle tuttu kirjailija niin nuortenkirjallisuudesta kuin aikuisille suunnatuista, kevyemmistä romaaneistakin. Olen pitänyt hänen rennosta tyylistään kaikissa kirjoissa joita olen lukenut ja mikä parasta - olen saanut hänen kirjoittamistaan kirjoista hyvän mielen. Se on aina hyvä asia!

Arpapeliä kertoo viisikymppisestä Miasta joka elää unelmaansa. Hänen värikkääseen elämäänsä kuuluu aviomies Markku, viisi aikuista lasta ja heidän puutalossaan asuvat vuokralaiset. Vuokralaisista eniten kerrotaan Kolumbuksesta, tummasta nuoresta miehestä, johon minä tykästyin kovasti. Mian elämässä on kaikki kohdallaan kunnes hän yhtäkkiä saa satunnaiselta ohikulkijalta lahjaksi raha-arvan ja kaikki muuttuu.

Vaikka Arpapeliä käsittelee suuria ja vakaviakin asioita, on Ellilä kirjoittanut sen tavalla joka tekee kirjan omalla tavallaan kevyeksi - ainakin sellaiseksi että kirjaa on nautinto lukea. Arpapeliä on varsinainen lukusukkula eli kirja, jonka sivuja kääntää yksi toisensa perään ja yhtäkkiä onkin lukenut sata sivua tai jopa koko kirjan. Arpapeliä on omalla tavallaan kevyt, mutten silti sanoisi sitä viihderomaaniksi. Ellilän aiheet ovat suuria ja hän käsittelee niitä hauskasti mutta samalla niin älykkäästi että Arpapeliä on kirja kenelle tahansa kotimaisen kaunokirjallisuuden ystävälle.

Elämänmuutos, yllätyksellisyys, uudet asiat ja suvaitsevaisuus. Nämä olivat minulle Ellilän romaanin suurimmat asiat ja ilahduin kuinka hienosti kirjailija niitä käsittelee. Minulle noista neljästä tärkeimmiksi asioiksi nousivat suvaitsevaisuus sekä elämän yllätyksellisyys, asiat jotka kuuluvat myös omaan elämääni. Tuntuu että nuo asiat jollain tapaa kuuluvat kirjailijan omaankin elämään, niin hienosti hän on sijoittanut romaaninsa suvaitsevaisuudenkin. Tuota asiaa Ellilä ei lukijalle tyrkytä, se tulee vain romaanin osana. Hyvänä osana.

Täytyy myöntää että Arpapeliä on kirja joka ei ehkä jää pysyvästi mieleeni vaan voin lukea sen helposti vuosien päästä uudelleen. Kuitenkin voin huoletta sanoa Ellilän uuden romaanin olleen erittäin hyvä lukukokemus ja voin suositella Arpapeliä luettavaksi niille, jotka pitävät viisaista, hauskoista ja hieman kevyemmistä romaaneista - joissa kuitenkin on sanomaa ja ajatusta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!