Anssi Asunta
375 s.
2005
Teos
Saatu lahjaksi
Noloa myöntää että sain Anssi Asunnan Kolmannen aikakirjan joululahjaksi toissajouluna, ja luin sen vasta nyt. Ystäväni antoi kirjan minulle, ja suhtauduin siihen aluksi todella epäilevästi. Aikamatka aikaan ennen Kristusta, jossa keskeistä roolia näyttelee Mooses? Mietin ettei todella ole minun palani kakkua. Onneksi, onneksi tulin toisiin aatoksiin ja päätin lukea kirjan.
Kolmas aikakirja kertoo Yhdysvaltain avaruushallinnon tutkijasta Andy Coppolasta ja vuodesta 2035. Silloin nostetaan Messinansalmen pojhjasta liki kaksituhatta vuotta sitten haaksirikkoutunut roomalainen kaleeri. Lastina on arvokasta tavaraa, liitonarkku johon Mooses Raamatun mukaan sijoitti laintaulut, ja jotka kätkettiin Jerusalemin temppeliin. Andy tietää näkevänsä asioita joita kukaan ei uskoisi näkevänsä, ja tuo löytö vie hänet toiseen aikaan. Mikä on mennyttä ja mikä tulevaa, hän joutuu kysymään itseltään, ja niin jouduin minäkin.
Kiitän ystävääni joka antoi minulle lahjaksi Kolmannen aikakirjan. Kirjan kansi olisi kirjastossa saattanut kiinnittää huomioni, mutta takakannen perusteella se olisi saattanut jäädä kirjastoon. En ole erityisemmin kiinnostunut uskonnosta, ja Raamatun ajan tapahtumat olisivat ehkä minut kirjan kimpusta karkoittaneet. Joka olisi ollut todella suuri vahinko, sanonpa vaan!
Aikamatkailu kirjallisuudessa kuitenkin kiinnostaa kovasti. Se on Kolmannessa aikakirjassa vahvasti läsnä, ja innostuin kirjan myötä pohtimana keskeistä kysymystä, sitä, mikä on menneen, nykyisen ja tulevan keskeinen ero. Tämän kirjan mukaan ainakin eri aikakausilla on toki hirvittävän suuria eroja, mutta on myös hämmästyttäviä yhtäläisyyksiä. Uskon, että Asunta on tehnyt vaikuttavaa tutkimustyötä kirjan myötä, eikä hän jekuttaisi lukijaa ihan mennen tullen. Tietenkään, kun puhutaan ajasta kaksituhatta vuotta sitten, kukaan ei voi tietää miten asiat silloin oikeasti olivat.
Kolmas aikakirja on sitä paitsi todella hyvin kirjoitettu. Kun luin kirjan takakannen ensimmäistä kertaa, ajattelin jotenkin että kirjan täytyy olla todella vaikea - aihe kun ei ole mikään yksinkertainen. Senkin takia jännitti avata kirjan kannet, ja myönteinen yllätys oli kun teksti oli nautinnollisen sujuvaa, eikä liian haastavaa. Toki hieman haastatetta saa aina olla, mutta hieman kavahdan jos joudun liian vaikean romaanin keskelle.
Mainio, kerrassaan mainio lukukokemus tämä. Suosittelen aikamatkustuksen ystäville, uudenlaista lukukokemusta etsiville ja myös heille joita ei uskonto aiheena hirveästi kiinnosta. Minä ainakin sain Kolmannesta aikakirjasta todella paljon irti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!