torstai 25. helmikuuta 2016

John Williams: Butcher's Crossing

Butcher's Crossing
John Williams
Suomentanut Ilkka Rekiaro 
334 s. 
2016
Bazar








Kustantajalta


Stoner. Voi Stoner, tuo viime vuoden käännöskirjallisuuden helmi. Stoneriin rakastuivat kirjojen ystävät kautta Suomen ja maailman, enkä liene ainoa joka on odottanut Williamsin uutta suomennosta, Butcher's Crossingia, kovasti.


Butcher's Crossingin kanssa matkataan vuoteen 1873, matkataan Kansasiin saakka. Kirja kertoo nuoresta Will Andrewsta, joka päättää jättää yliopiston kesken ja lähteä läntiseen Butcher's Crossingin kylään. Hän tahtoo saada yhteyden luontoon, tuntea sen voiman. Mutta joutuuko Will pettymään, kun kaupunki onkin täynnä kovapintaisia miehiä, ja kaupunki kokonaisuudessaan antaa tylyn vaikutelman? Will päättää osallistua neljän miehen retkikuntaan, matkalle halki preerian. Heidän aikomuksenaan on jäljittää biisonilauma, jota kukaan ei ole vielä löytänyt.

On ilo löytää tällaisia kirjailijoita, joiden uudet suomennokset tai kirjat tahtoo lukea ihan jo kirjailijan vuoksi. Täytyy nimittäin sanoa, ettei Butcher's Crossingin aihe ole minua niin lähellä, että olisin tähän kirjaan ilman John Williamsia tarttunut. Onneksi, onneksi olin niin innoissani Stonerista että tahdoin lisää tätä kirjailijaa.

Lännentarina ei välttämättä ole minun aiheeni - tai näin ajattelin ennen kirjan lukua. Butcher's Crossingin voima on nimen omaan John Williamsissa, ja nimenomaan hänen kertojanlahjoissaan. Hän vie juonta eteen päin vaivattomasti ja eleettömästi, tavalla joka tempaa lukijan mukaansa. Ei, tempaa on väärä sana - Williams tekee sen hiljaisemmin, rauhallisemmin. Hän nykäisee lukijan mukaansa hiljaa, vie sormen huulilleen ja viittaa tulemaan mukaansa. Sillä tavalla John Williams houkuttelee lukijansa mukaan Butcher's Crossingiin, ja oppaana tällä matkalla on loistava Ilkka Rekiaro.

Siinä missä John Williams on loistava tarinankertoja, on Ilkka Rekiaro mahtava suomentaja. Olen ennenkin täällä blogissa sanonut tämän, mutta sanon vielä kerran: Rekiaro tuli minulle tutuksi Kingistä, Kuvun alla romaanista. Ihastuin, ja myöhemmin Stonerin kanssa rakastuin. Rekiaro täydentää kirjailijan tarinan, hän kääntää hienosti ja kehittää meille lukijoille suomenkielisiä koukkuja.

Butcher's Crossing on lännentarina, mutta se on myös tarina ihmisistä. Se on tarina nuoresta Willistä, joka kasvaa hämmästyttävällä tavalla kirjan aikana - mutta se on myös tarina muista Butcher's Crossingin asukkaista, ja miehistä jotka ovat retkikunnan jäseniä. Voisi ajatella kirjan olevan miehinen tarina, mutta ei se ole, ainakaan liikaa. John Williams ei äijäile, ja tämä lännentarina on hyvää luettavaa jokaiselle hyvän tarinan ystävälle.

Vaikka Butcher's Crossing ei minun arvoasteikollani Stonerin tasolle yltänytkään, ei se ole silti huono kirja. Se on kirja, joka vei minut taas hiukan mukavuus alueeni ulkopuolelle, ja sai minut lukemaan tarinan jollaista en ehkä muuten olisi lukenut. Se tutustutti minut vanhaan länteen, aikaan ja paikkaan joita en ennen tuntenut. Eläköön kirjallisuus, eläköön John Williams!

5 kommenttia:

  1. Krista, onko kirjassa biisonien murhaamista? Tai muuta sellaista?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, ei ole väkivaltainen, ei huolta! Seikkailuhenkeä tässä kyllä on, mutta veri lentänyt. :)

      Poista
  2. Kiinnostavaa. Vasta tänään hain kirjastosta Stonerin - odotettuani sitä kuukausia!

    VastaaPoista
  3. Voi tämä kyllä kiinnostaisi tuon aiheensa vuoksi. Hmm!

    VastaaPoista
  4. Palajan tähän postaukseen luettuani kirjan. Tuolla se jo odottaa <3

    VastaaPoista

Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!