sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Markku Karpio: Selviytymispeli

Selviytymispeli
Markku Karpio
236 s. 
2014
Tammi









Kirjastosta lainattu


Uusi kotimainen nuortenkirja kiinnostaa aina. Markku Karpion Selviytymispeli meni hieman ohi ilmestyessään, mutta lukiessani siitä parista blogista, alkoi kirja kiinnostaa, ja hankin sen kirjastosta käsiini.

Taloudellinen lama on iskenyt kyntensä myös Korpi Manufacturingiin. Tehdas on joutunut irtisanomaan useita työntekijöitä, ja se vaikuttaa myös Korpisalon koulun tunnelmaan. Kaverisuhteet saavat uusia merkityksiä, kun muodostuu kaksi puolta: ne, joiden isät ovat saaneet pitää työpaikkansa, ja ne, joiden isät ovat jääneet ilman töitä. Miten käy, kun poikien pitäisi koota voimansa yhteen ja lähteä yllätysrikkaalle partiovaellukselle? Pystyvätkö he puhaltamaan yhteen hiileen?

Samaan aikaan Osku makaa koomassa teho-osastolla. Hänellä on meneillään oma selviytymispelinsä, elämän ja kuoleman välillä.

Sanon heti alkuun, etten ole lukenut Nälkäpeliä, katsonut elokuvia, eikä kirjojen ideakaan ole minulle yhtään tuttu. En siis osaa verrata näitä kirjoja yhtään, enkä tiedä, onko niissä mitään samaa. Selviytymispeli ei kiinnostanut minua nimien samankaltaisuuden takia, vaan siksi, että uusi kotimainen nuortenkirja on aina kiinnostava asia.

Taitavasti oli Markku Karpio kyllä tarinan luoda. Hän oli solminut kaksi kertojaa taitavasti yhteen, Jontun, jolla on oma selviytymispelinsä käynnissä partiovaelluksella, ja Oskun, joka taistelee teho-osastolla. Osku tosin liitelee katselemassa partiovaelluksen menoa, ja näkee tapahtumia hieman laajemmin kkuin Jonttu. Tästä saa hienoa vivahdetta kerrontaan ja näkökulmaan.

Selviytymispeli olisi ollut hyvä kirja jo niin, että siinä olisi kerrottu pelkästä partiovaelluksestakin. Mutta erityisen lisänsä se sai siitä, kun kirjaan oli tuotu mukaan Oskun tarina. Se toi kirjaan mukaan koskettavan vivahteen, joka itseasiassa jollain tapaa piti tarinan kasassa, antoi sille alun ja lopun.

Markku Karpio on hyvä kirjailija, ilman muuta tutustumisen arvoinen, ja aion kyllä tutustua hänen muihinkin teoksiinsa. Uusia nuortenkirjailijoita on aina mukava löytää.

2 kommenttia:

  1. Hei Lukutoukka! Suurkiitos kirjani huomioimisesta ja tarkkanäköisestä arviosta! Tällainen palaute ilahduttaa minua kovasti. Valoisaa lukukevättä! t. Markku Karpio

    VastaaPoista
  2. Myös minä tykkäsin tästä kirjasta kovasti. :)

    VastaaPoista

Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!