keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Kun maaseutu hiljenee.

Menneen talven lumi
Tanja Kaarlela
251 s. 
2014
Torni 









Arvostelukappale


Minulla on vieläkin kesken Hyvien kukkien lapset, jota olen jo pääsiäisen yli lukenut. Kerron tietenkin enemmän siitä sitten blogatessani - mutta täytyypä sanoa, etten olisi ehkä kestänyt kirjaa jos en olisi voinut lukea jotain muuta aina välillä. Nyt luin kirjailijalta itseltään arvostelukappaleeksi saamani nuortenkirjan Menneen talven lumi.

Menneen talven lumi sijoittuu Oulun lähistölle, kuvitteelliseen Leivonkylään. Kylä tyhjenee ja hiljentyy koko ajan, ja kirja alkaakin siitä kun jälleen yksi perhe muuttaa kylästä pois. Nuorista ei ole jäljellä enää montaakaan, on enää Mari, hänen ystävänsä Henna ja Sähikäinen. Sivuosaan kirjassa jää Henri, joka kai on samoja ikiä muiden kanssa.

Mutta muuttoliikettä tapahtuu toiseenkin suuntaan: kummalliselta vaikuttava Antti muuttaa äkkiä ränsistyneeseen mökkiin. Nuoret tutustuvat Anttiin, ja taitaapa Mari ihastuakin. Antista tuleekin nuorille tärkeä, ja hän saa heidät ajattelemaan asioita uudelta kantilta.

Menneen talven lumi on piristävän erilainen nuortenkirja, ihan jo siitä syystä että se sijoittuu maaseudulle. Sellaisia kirjoja ei hirveän paljon tätä nykyään ole, tai sitten minä en ole vain löytänyt niitä käsiini. Siinä myös käsitellään astetta syvällisemmin sitä, miten asukkaisiin vaikuttaa se, kun maaseutu hiljentyy, kauppa-auto lopetetaan, ja kyläkoulukin lakkautetaan.

Onhan mukana toki hieman rakkauttakin, on Marin ihastuminen Anttiin, ja muutakin. Sekin on hyvin uskottavaa, ja toimii tarinan kannalta hyvin. Niin kuin toimii koko tarina kokonaisuudessaan.

Tanja Kaarlela on kirjoittanut tätä ennen yhden romaanin, Saaran. Tulen ehdottomasti haalimaan senkin käsiini, sillä pidin kovin paljon Kaarlelan tavasta kirjoittaa. Se on vaivatonta lukea, ja kuin kutsuu jatkamaan vielä yhden sivun verran.

Tykkäsin!

★★★½

1 kommentti:

  1. Mikä kansi! Kuulostaa todellakin massasta poikkeavalta teokselta, jonka ottaa käteensä jo kannen ja nimenkin takia.

    VastaaPoista

Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!