sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Parinoush Saniee: Kohtalon kirja

Kohtalon kirja
Parinoush Saniee
Suomentanut Anna Lönnroth
609 s. 
2014
Tammi











Lukupiiriämme varten tulee luettua paljon tämänkaltaista kirjallisuutta. Kohtalon kirja kuitenkin kiinnosti minua heti kun näin sen luetteloista, ja se olikin laitettava varaukseen kirjastosta ajoissa. Sivujahan kirjassa on yli kuusisataa, joten hieman puurtamista siinä oli, ja välillä luinkin tuon viimeksi bloggaamani Maanantaisyndrooman. Mutta muuten olin koko viikonlopun Sanieen pauloissa.

Kohtalon kirja kertoo Masumen, aivan tavallisen iranilaisen naisen tarinan viiden vuosikymmenen ajalta. Kirjan alussa hän on nuori, tapaa koulumatkalla pojan, ja rakastuu tähän. Kiellettyä rakkautta - ah! Perhe kuitenkin suhtautuu kauhulla parin rakastumiseen sen tullessa selville, vaikkei mitään kirjeitä kummempaa ole ehtinytkään tapahtua. Masume naitetaan pian, miehelle jota Masume ei ole koskaan tavannut. Miten Masumen käy elämässä, ja tapaako hän nuoruuden rakkauttaan Saidia enää koskaan?

Kolme päivää minä tämän kanssa kulutin. Ja varsinkin eilen ja tänään en olekaan tehnyt juuri muuta kuin lukenut, lukenut ja lukenut... Kohtalon kirjan kanssa olen pitänyt viidenkymmenen sivun välein tauon, että pysyisin edes hieman tässä maailmassa kiinni. En välttämättä olisi halunnut edes pysyä, olisin halunnut vajota varsinkin viidenkymmenen viimeisen sivun ajaksi aivan täydellisesti Masumen pään sisään. Ja onnistuinkin siinä aika hyvin.

Ystäväni Elegia on lukenut myös kirjan, käykää lukemassa ihmeessä hänen mietteitään. Elegian tavoin minäkin pidän vieraisiin kulttuureihin kirjojen avulla sukeltamisesta, ja Kohtalon kirjan kanssa se onnistui todella hyvin. Iran ei ole minulle hirvittävän tuttu kirjallisuudessa, eikä toki muutenkaan, joten oli mukavaa lukea kirja sieltä. Piristäväksi vaihteluksi kirjaa ei voi silti kuvailla, yksinkertaisesti siitä syystä ettei kirja ollut piristävä. Kuvailisin sitä ennenkaikkea sanalla nyyh.

Itkin lopussa. En usein itke kirjojen kanssa, viimeksi taisivat kyyneleet tippua kun luin Sami Lopakan loistavaa romaania Marras. Mutta nyt en voinut estää kyyneleitä lopussa tulemasta, niin liikuttavat viimeiset sivut olivat.

Aion suositella tätä lämpimästi lukupiiriimme, jos ei lukupiirikirjaksi, niin ainakin lukupiirimme jäsenille luettavaksi. Heitä kiinnostavat aina erilaiset naiskohtalot vieraissa kulttuureissa, ja tämä kirja keskittyy ennen kaikkea Masumen elämään. Mukana on toki myös paljon sukua, kirja onkin eräänlainen sukusaaga. Se on myös Masumen kasvutarina. Ja erittäin koskettava kirja.

Kukaan muu bloggaaja ei ole tainnut lukea tätä Elegian ja minun lisäkseni. Mutta lukekaa, lukekaa! Tämä kirja hipoi täydellisyyksiä.

+ + + + ½

31 kommenttia:

  1. Kuulostaa kyllä mielenkiintoiselle :) Itsekin tykkään hirveästi tehdä matkoja erilaisiin kulttuureihin kirjojen avulla. Hyvä substituutti matkustelulle, siihen kun ei ole varaa eikä aikaa tällä hetkellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei mullakaan ole varaa tällähetkellä matkustella, mutta varsinkin kun kirjat lainaa kirjastosta, matkustaminen niiden kanssa on aika halpaa. :)

      Poista
  2. Varasin tämän kirjastosta jo Elegian fb-suositusten innoittamana. En ole hänen bloggaustaan vielä lukenut, mutta sinun arviotasi oli pakko käydä kurkkimassa, kun huomasin sinun antaneen tälle Goodreadsissa peräti viisi tähteä. En yleensä lue bloggauksia sellaisista kirjoista, jotka varmasti lähiaikoina luen, mutta tiesin, ettet sinä ainakaan spoilaa tai pilaa lukukokemusta, joten uskaltauduin lukemaan.

    Kuulostaa todellakin mielenkiintoiselta kirjalta, vaikka en niin usein naiskohtaloista eri kulttuureissa luekaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sori, että kommentoin vielä tännekin, mutta koska minut mainitsit, niin koen tarvetta sanoa, että minulla ei ole tapana spoilata ja siten pilata kirjan lukukokemusta eli mitään spoilauksia ei ole blogissani liittyen tähän kirjaan tai muihinkaan. Ja jos on, niin varoitan AINA etukäteen. :)

      Poista
    2. Juu, piti valita neljä taikka viisi, niin mielummin annoin viisi. Tämä oli hieno kirja. :) Minä taas luen paljon naiskohtaloita eri kulttuureista, johtuen ehkä nimenomaan lukupiiristä jossa aihetta käsitellään. On melkoista menoa lähi-idän maissa ja Afrikassa, joita olemme käsitelleet. Kiina on seuraavana.

      Mutta juu, ei Elegia spoilaa. Sen tiedän. :)

      Poista
  3. Tämä tuntuu kiinnostavalta! Minäkin tykkään kurkistella toisenlaisiin kulttuureihin, ja Lähi-Itä on aika tuntematon ainakin kirjallisuuden saralla itselleni, että voisi olla virkistävää lukea jotain tällaista. =D

    VastaaPoista
  4. Kiinnostavalta vaikuttava kirja! Täytynee tosiaan lisätä lukulistaan :)

    VastaaPoista
  5. Oi, olen todella iloinen että tämä kolahti sinuunkin! Minuun tämä teki suuren vaikutuksen ja vaikka luen jo toista kirjaa, niin silti meli palaa tähän.

    Annamille on pakko sen verran hihkaista täältä, että minä en spoilaa kirjojen juonia bloggauksissani enkä niin tehnyt nytkään. Joskus harvoin, jos koen tarvetta paljastella, kirjoitan jopa varoitukset blogiini. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu no toinen vaikutin bloggausten varomiselle on se, että osaisin sanoa kirjoista sitten luettuani jotakin omaa. En vain voinut olla kurkkimatta, millä perusteella Krista antoi kirjalle viisi tähteä, vaikka yleensä yritän olla kokonaan lukematta muiden bloggauksia ennen kuin itse olen kirjan lukenut (en aina onnistu, mutta enimmäkseen näin).

      Poista
    2. Okei, mentiin nyt vähän ristiin, mutta en halunnut että minusta jää kuva spoilaajana ja lukukokemuksen pilaajana. Kun en spoilaamista harrasta.

      Itse olen miettinyt, että lakkaisin kokonaan antamasta tähtiä Goodreadissa, koska pääasiassa annan kaikille kirjoille neljä tai kolme tähteä. Harvemmin mitään muuta.

      Poista
    3. Juu sori ilmaisin itseäni huonosti.

      Poista
    4. Minunkin mieleni palaa tähän, ja on ihanaa suositella tätä kirjaa ihan kaikille jotka ovat vähänkin kiinnostuneita vieraasta kulttuureista.

      Mutta topi toi, tytöt, eipäs kinastella minun blogissani! :D

      Poista
    5. Ei me kinasteltu vaan väiteltiin sivistyneesti. :D Ei hätää, ollaan kyllä selvitetty tämä asia muualla jo täysin.

      Poista
    6. Joo, missään tapauksessa ei kinasteltu ja varmuuden vuoksi tosiaan vielä jatkettiin juttua piilossa :D Eli valtakunnassa kaikki hyvin! <3

      Poista
  6. Blogissani on sinulle haaste:

    http://kirjaneidontornihuone.blogspot.fi/2014/03/haaste-muumikirjat-ja-mina.html

    VastaaPoista
  7. Luen tätä parhaillaan, olen puolessavälissä. Tämä on kyllä niitä kirjoja, joita varten toivoisi, että voisi vaikka ottaa pari päivää vapaata töistä ja lapsen hoidosta, jotta voisi keskittyä tähän täysillä! Nytkin kirja odottaa tuossa vieressä yöpöydällä ja siihen pitää kyllä tarttua heti, kun pääsen irtautumaan blogimaailmasta. ;)

    VastaaPoista
  8. Voi kyllä! Tähän ei voinut muuta kuin hurahtaa <3

    VastaaPoista

Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!