lauantai 30. maaliskuuta 2013

Arto Salminen: Kalavale

Kalavale - kansalliseepos
Arto Salminen
246 s. 
2005







Pääsiäishulinat senkun jatkuvat. Meillä se nimen omaan on ollut pääsiäishulinaa, ääntä on riittänyt kun 2- ja 7-vuotiaat lapset ovat mekastaneet. Nyt on vähän hiljaisempi hetki menossa kun dvd:ltä katsotaan Palomies Sami sarjaa ja toinen vähän maalailee munia. Siispä sain itsekin keskityttyä kunnolla ja luettua Salmisen Kalavale kirjan loppuun.

Kalavale jäi Arto Salmisen viimeiseksi kirjaksi, valitettavasti. Onneksi minulla lukemattomia Salmisia kuitenkin vielä useampi riittää! Kalavale kertoo Hanskista, vanhenevasta viihdegurusta joka omistaa yhtiön nimeltä Fisu-Hanski. Muita päärooleja kirjassa näyttelevät Oona, joka on Hanskin tyttöystävä ja on valmis tarjoamaan hieman tyhjäpäistä seuraansa sekä seksiä aina kun tarve vaatii. Lisäksi kirjassa on bisnesguru Kasperi, joka tarjoaa bisnesideoitaan Hanskille ja selittää asiat Hanskille käsittämättömillä sanoilla. 

Tämä kolmikko päätyy luomaan Auschwitzin, uudenlaisen tosi tv-ohjelman. Siinä pelataan kivulla, kärsimyksellä ja nöyryytyksellä. Se on monta astetta kovempi tosi tv kuin muut aikalaisensa, ja juuri siksi he arvelevat sen menestyvän. Nelonen ostaakin tämän ohjelman ja yhteistyökumppaneitakin löytyy. Oona valitaan juontajaksi näyttävän ulkonäkönsä ja kovan taustansa takia.

Oona oli juontajana kuin Neitsyt Marian ja Perkeleen liitosta syntynyt. Se esiintyi nahkahousuissa, nahkarintaliiveissä, rähinäremmissä, koppalakki päässä ja pieni piiska kädessä. Auschwitz oli järisyttävä, se iski kipinää jokaisen katsojan hermoissa, tuntui kuin teräsharjalla olisi harjattu hampaita tai mattoveitsellä ronkittu selkäydintä. Ensimmäinen osa keräsi Nelosen kaikkien aikojen ennätysyleisön.

Miten yleisö ottaa vastaan tämän uudenlaisen tosi tv:n? Ja miten kilpailijoiden käy kun yhtenä pääkohtana on selvittää voittaja sähköiskujen voimalla? Miten käy Hanskin ja Oonan suhteen?

Kalavale on kuvottava. Inhottava. Raaka. Ja mahtava!

Se tuo uudenlaisen kuvan tosi tv:stä, Salminen kritisoi kirjoittamallaan romaanilla ihmisten halua tirkistellä ja nähdä aivan kaikki. Hän on onnistunut sisältämään kirjassaan myös rahan suuren merkityksen tässä nykyisessä yhteiskunnassa.

Tyylillisesti se on minulle jo Paskateoriasta tuttua Salmista, jota haluan ehdottomasti lukea lisää. Mutta kyllä, jotkut kohtaukset kirjassa saivat kuvotuksen aikaan, johtuneeko kirjan aidon tuntuisesta kuvailusta vai minun vilkkaasta mielikuvituksestani. Varmaankin molemmista, sillä on Salminen niin helvetin loistava kirjoittaja!

Kalavaleessa kirjoitetaan vuorotellen Hanskin ja Oonan näkökulmassa, onpa lopussa pätkä Kasperinkin kerrontaa. Ehkä vielä enemmän pidin Oonan näkökulmasta, vaikka sisältöä olikin ehkä enemmän Hanskista kertovissa luvuissa. En samaistunut Oonaan millään tavalla, hän ei ole tyyppiseni henkilö, mutta pidin hänestä silti.

Kalavaleessa olevan Auschwitzin idea on raaka, mutta siinä on hersyviä huumorin pilkahduksia mukana jotka saivat nauramaan lähestulkoon vedet silmissä.  Ehkä tuo piilevä huumori oli juuri se, mikä parhaiten kantoi kirjan loppuun, ja sai minut niin paljon pitämään kirjasta, ja miettimään uudestaan ja uudestaan miksi en ottanut lisää Salmista mukaan pääsiäislomalle!

Ilmaan jää yksi kysymys. Miksi olen tutustunut Salmiseen vasta nyt?


+++++

2 kommenttia:

  1. Upeaa,että olet löytänyt Arto Salmisen kirjat. Minä ja kumppanini olemme ne kaikki lukeneet. Aivan loistava kirjailija. Sääli, että kuoli niin nuorena. Lahti oli kuvottavin.
    Varaston olen nähnyt myös näytelmänä.
    Paskateoria on suosikkini.
    Hienosti kuvaat Kalavalea!
    Terveisin Unna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varastosta on taidettu tehdä elokuvakin, jos en ihan väärin ole ymmärtänyt. Se on kyllä nähtävä, taidan ensin vaan lukea kirjana. Sääli tosiaan että Salminen kuoli niin nuorena, mutta onneksi ehti kirjoittaa kuitenkin aika paljon ja minulla on vielä monta kirjaa lukematta. <3

      Poista

Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!